mul on aina paljon sanottavaa, mut nekin on vaan sanoja

Mä oon vähän miettiny.

Mä oon miettiny, miten tää mun elämä oikeestaan ees pyörii. Pyöriikö se edes.
Mä oon myös tutkiskellu maailmaa monelta eri kantilta viime aikoina. Ja arvatkaapa mitä - oon vaan enemmän hämmennyksissäni.

Semisti sitä hämmennystä on aiheuttanu se fakta, että ihminen oikeesti vanhenee.
On se hienoa, että tän ikäsenä oivaltaa jonkun noinkin oleellisen asian.
Kun miettii sitä, miten mä sen nyt vasta oon hahmottanu täysin, niin syy löytyy varmaan mun ympärillä olevista ihmisistä.

Mä en oo ikinä pitäny itteeni oikeestaan vanhana tai mitään, päinvastoin. Miks mä nyt sitten ajattelen niin.
Kun elää ns. kaksoiselämää, niin siinä hahmottaa hyvin sen, kuinka paljon ajatusmaailmat voi poiketa toisistaan. Tietysti ne poikkee, mutta tää tapa millä ne eroo toisistaan, sitä on vaikee selittää.

En sano, että oisin jotenkin erityisen fiksu tai kypsä, mutta kun kattoo tota porukkaa, mitä tuolla liikkuu, väkisinkin vetää sanattomaks.

Ihmiset tuppaa kuvittelee, että pidän itteeni muiden yläpuolella, vaan koska satun olemaan vaikka vähän vanhempi. Ei, en mä pidä, mutta voin myöntää, että se tunne ei aina oo kovinkaan kaukana.
Se luultavimmin johtunee, teidän, hyvät kanssaeläjät, käytöksestä. Jos mä en nää hyvää syytä teidän typerälle käytökselle, niin en voi paljoo pisteitä antaa.

Halusin vain ilmaista tämän asian ja saada sen pois mun pään sisältä.

Mutta siis, kuten huomaatte, oon hyvä jauhaan paskaa. Asiani ei varsinaisesti kuitenkaan ollut tämä.

Oikeestaan halusin tänne vaan kertoo, että oon onnellinen. Mä saan sen tarvitun loman, se alkaa huomenna.
Mä aion myös huomenna olla ressaamatta - nollata kaiken ja pitää helvetin hauskaa. Nauttia elämästä.

'' No nyt mä sen kekkasin,

 mä taidan olla pikkasen sekasin. 

Katsoin maailmaa, ja näin mä 

sen kelasin..''

Näihin Jujun sanoihin on hyvä päättää tää merkintä tällä kertaa. Jes. 

voi kumpa itsestään lomaa ottaa vois

Tää on noin miljoonas kerta, kun alotan tän blogin alusta, mutta johan tässä on ollukkin kaikenlaisia vaikeuksia, joten se olkoon ihan sallittua.

Oon tässä viime aikoina päättäny nauttia elämästä, mutta oon myös päättäny, että ei saa puhua paskaa. Joten, miten tän nyt sitten ottaa. Ihan iloseks mut kuitenkin tekee se, että enää viiminen viikko koulua eessä ennen ansaittua joululomaa. En siis jaksa valittaakkaan.

Mä tykkään joulusta. Musta on ihana ostaa kaikkee turhaa krääsää ja täyttää kämppä niillä, mutta jostain syystä mä en oo tehny niin tänä vuonna.
Mä myös saan jostain syystä aina näin joulun alla kauheen fiiliksen neulomiseen. Kauheesti tekis mieli kaikkee väsätä, mutta en tiiä, mistä alottaa tai mistä löytää ymmärrettävät ohjeet - sellaset, jonkalaisia mä just kaipaan.

Tällä hetkellä kuitenkin eniten kaipaan lomaa. En vaan sellasta lomaa, että saa rellestää ja nukkua pitkään, vaan myös lomaa itestäni. En mä tiedä, onks se ees mahollista tai mitä mä sillä ees oikeestaan tarkotan, mutta uskon, että se ois just sitä, mitä kaipaan.

Ei mulla siis mitään konkreettista asiaa ollu, mutta ajattelin vaan ilmasta mun olemassaolon tällä sekavalla merkinnällä ja kertoo, että blogi on nyt hengissä.