Oon viime aikoina katsellut paljon mun ympärille. Kiinnittäny huomiota ihmisten käyttäytymiseen ja todennu, että en oo kovinkaan ylpee näkemästäni. Oikeestaan mua hävettää - itteni puolesta sekä muiden.
Nyt kun tää maailma menee siihen, että ulkoiseen olemukseen täytyy ja pitää panostaa, niin voitas ees hyväksyä ja kannustaa niitä, jotka yrittää tehdä sen eteen jotain.
Tässä viimesinä viikkoina on ollu esillä erilaisia kertomuksia kuntoiluun ja ylipainoon liittyen sekä siihen, kuinka näille ylipainoisille nauretaan heidän yrittäessään saada aikaan muutosta - muutosta, joka on heille itselleen tärkeä oman henkisen ja ulkoisen hyvinvoinnin takia; muutosta, joka auttaa heitä saamaan muilta tarvitun hyväksynnän oman ulkonäkönsä suhteen.
Lukeudun näihin, välillä jopa hieman ''itku kurkussa'' salilla käyviin ylipainoisiin.
En oo vielä täyttänyt edes kahtakymmentä, mutta ylipainoa on kertynyt jo hurjat kolkyt kiloo ja rapiat päälle. Painoindeksini siis huitelee jossain 35 kieppeillä, joka kertoo sen, että olen ''hankkinut'' itselleni vaikean ylipainon. Kerrottakoon vielä, että olen vain 158cm pitkä. En siis ole mikään liian kaunis näky.
Kyllä, olen ylipainoinen, mutta en pelkää myöntää sitä. En edes halua hävetä itseäni, vaikka siihen usein sorrunkin. Painoni on noussut monista erinäisistä syistä, joihin en aio sen paremmin paneutua.
Miksi piilotella jotain, minkä näkee jo päällepäin?
Pointtini ei kuitenkaan ollut pelkästään oma lihavuuteni, vaan asia yleisesti ottaen sekä ihmisten käyttäytyminen salilla tai muilla julkisilla, urheilua harjoittavilla paikoilla.
Älkää ymmärtäkö asiaa nyt väärin tai ottako itseenne, sillä seuraava asia perustuu mun omaan henkilökohtaiseen kokemukseen ja muualta kuultuihin tapahtumiin.
Yritän tällä hetkellä tiputtaa painoani, joka ei ole minulle laiskalle, ruokaa rakastavalle ihmiselle kovinkaan helppoa. Mutta aivan varma voin olla siitä, että omaa oloani tai kenenkään muun samassa tilanteessa olevan oloa ei helpota muiden ihmisten tuomitsevat ja halveksuvat kommentit tai katseet tekemästään urheilusuorituksesta.
Muutamia viikkoja sitten uimahallissa tapahtunut ylipainoiseen naiseen kohdistunut pilkka (uutiseen pääset tästä) sai mut raivon partaalle. Johtuen omista samankaltaisista kokemuksista. En halua yleistää missään tapauksessa, mutta näitä halveksuvia arjen sankareita, jotka ''ovat'' muita parempia, löytyy joka nurkasta - niin myös siltä salilta, jolla itse käyn.
Pyrin tietysti olemaan välittämättä muista, heidän käytöksestä tai katseista. Se vaan ei helvetti ole helppoa. Haluaisin etenkin kysyä eräältä nuorelta naiselta, että saatko hyvän mielen katsoessasi minua halveksuen ja nauraen sekä puhelimeesi jotain hassun hauskaa ehkäpä minusta kirjoittaen? Hyvä, jos saat!
Hienoa, jos minun kuntoiluni saa jonkun paremmalle tuulelle. Olen tietoinen, että juostuani juoksumatolla minulla virtaa hiki, eikä aina niinkään vähän. Jos se siis sinusta on huvittavaa, niin ole hyvä! Ilmaisisithan itseäsi kuitenkin vasta, kun olen poissa näkö- ja kuulopiiristä. Minun ei tarvitse kuulla sinun halventavia kommentteja, jotka mahdollisesti voivat olla haitaksi henkilökohtaiselle hyvinvoinnilleni. Olen vahva, mutta ylimääräistä paskaa en niskaani tarvitse.
Haluan vielä täsmentää, että ei, ei todellakaan kaikki ole tällaisia. Ikävimmät yksilöt vain pistävät herkästi silmään, ja saavat mahdollisesti samalla silmät vuotamaan.
Toivon, että jollain heräisi edes joitain ajatuksia tästä tekstistä.
Miettikää ennen kuin aukaisette suunne - sanoillasi voi olla suurikin paino jonkun elämässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti