miten niin puhun yksin?

Ne sanoo hulluks. Ne kutsuu nimillä. Ne pukee sanoja suuhun.

Ajatukset. Ne myrkyttää. Pian näät kaiken negatiivisena, etkä osaa ottaa kohteliaisuuksia vastaan. Pakenet ittees, sivuutat ajatukset. Väität olevas kunnossa, naurat. Puhut mielikuvituskavereille, koska ne niin sanotut kaverit ei kestäis sitä, mitä käyt läpi. Pelkäät ittees. Pelotat muita. Kerrot uudestaan että oot kunnossa. Valehtelet. Naurat lisää. Kierit itsesäälissä, mutta et halua, että kukaan säälii sua. Et halua huomiota, et oo sen arvonen. Vihaat ihmisiä. Haluat olla yksin. Mikään ei riitä. Pakenet.

      
  Dissosiaatio, ne sanoo. 

"Kaksi tablettia kerran vuorokaudessa masennuksen hoitoon." Mahdolliset haittavaikutukset: ahdistuneisuus, väsymys ja sairaalloinen ruokahaluttomuus. Anteeks, mihin näiden pitikään auttaa?

Tuntuu, että yhä useammin määrätään vaan lääkkeet ja kerrotaan, että paha olo menee näillä pois. Ei vaivauduta etsiin sitä perimmäistä syytä. Ei työstetä asiaa, annetaan sen muhia ajatuksissa, joka pahentaa automaattisesti oloa ja vaikeuttaa parantumista.

Lääkkeet, niin sanottu helppo tie. Ei kerrota haittavaikutuksia, jotka voi olla joissakin tapauksissa tosi voimakkaita. Susta ei välttämättä tuu se ilonen, mitä luvataan, vaan saatat flipata totaalisesti ja tehdä jotain, mitä kadut jälkeenpäin tai muutut kokonaan toiseks ihmiseks.

Joskus kuullu puhuttavan, että masennus ois jotenkin ''muodissa''. Ihmiset haluu niitä lääkkeitä, koska se on cool. Ihmettelen kyllä, jos joku näin ajattelee, mutta en osaa tuomitakkaan.

Ja toisaalta, kai se lääkkeiden haluaminenkin on jonkinlainen avunhuuto? 

Onko niistä lääkkeistä oikeesti enemmän hyötyä vai haittaa? Siihen jokaisella on tietysti oma mielipide. Itse koen, että loppujen lopuks niistä on enemmän haittaa. Lääkäritkään ei varmaks tiedä, miten ne toimii eri ihmisten kohdalla. Eikä mun mielestä kuulosta kovin lupaavalta lääke, jonka haittavaikutuksissa lukee ahdistus, vaikka sen pitäis nimenomaan auttaa juuri siihen.

En kuitenkaan sano niiden olevan täysin hyödyttömiä. Tuohan ajatus lääkkeistä turvaa, joka taas helpottaa oloa. Se pelkkä ajatuskin voi viedä pitkälle.

Fakta on kuitenkin se, että ei omia ajatuksia tai oloa voi loputtomiin paeta lääkkeiden avulla. 

Jossain vaiheessa sun on pakko kohdata pelko, ja käydä ne asiat läpi. Puhumalla, tekemällä tai vaikka kirjottamalla.

Uskalla käsitellä itteäs arvokkaana ihmisenä, sillä jokainen meistä on sitä.