Tää on noin miljoonas kerta, kun alotan tän blogin alusta, mutta johan tässä on ollukkin kaikenlaisia vaikeuksia, joten se olkoon ihan sallittua.
Oon tässä viime aikoina päättäny nauttia elämästä, mutta oon myös päättäny, että ei saa puhua paskaa. Joten, miten tän nyt sitten ottaa. Ihan iloseks mut kuitenkin tekee se, että enää viiminen viikko koulua eessä ennen ansaittua joululomaa. En siis jaksa valittaakkaan.
Mä tykkään joulusta. Musta on ihana ostaa kaikkee turhaa krääsää ja täyttää kämppä niillä, mutta jostain syystä mä en oo tehny niin tänä vuonna.
Mä myös saan jostain syystä aina näin joulun alla kauheen fiiliksen neulomiseen. Kauheesti tekis mieli kaikkee väsätä, mutta en tiiä, mistä alottaa tai mistä löytää ymmärrettävät ohjeet - sellaset, jonkalaisia mä just kaipaan.
Tällä hetkellä kuitenkin eniten kaipaan lomaa. En vaan sellasta lomaa, että saa rellestää ja nukkua pitkään, vaan myös lomaa itestäni. En mä tiedä, onks se ees mahollista tai mitä mä sillä ees oikeestaan tarkotan, mutta uskon, että se ois just sitä, mitä kaipaan.
Ei mulla siis mitään konkreettista asiaa ollu, mutta ajattelin vaan ilmasta mun olemassaolon tällä sekavalla merkinnällä ja kertoo, että blogi on nyt hengissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti